domenica 24 dicembre 2017

Walking in the air - On allain avaruus

Tänä vuonna mulle tuli täyteen kymmenen vuotta yhteiseloa Milanon kanssa. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas niin ilossa kuin surussakin. Mutta näistä tuonnempana. Nyt on Jouluyö ja aika tunnelmoinnin.



Ihanaa joulunaikaa ihan jokaiseen tupaan.

"On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie
On toinen maailma, on hämäräinen tie
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää
Kun pilvenportaisiin vain kevyt jälki jää

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan
Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan
Joku jää katsomaan, kuka lentää noin
Itsekin hämmästyn, kun lentää voin

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain
On kuu niin sininen mun lentomatkallain

Kuutamoon liukenee portaat pilvien
Liukenen itsekin ja leijailen

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen
On tähdet kotimaan ja nähdä saan mä sen..."

 - Nightwish - Walking In The Air HD (The Snowman) -

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2017. Toivotamme Federicon kanssa rauhaa, rakkautta ja hyvää joulumieltä jokaiseen kotiin.

lunedì 11 settembre 2017

Helpot, nopeat ja ihanat lihapullat alla Fede

On taas Anniinan ruokakulman vuoro. Tai eihän nämä tänne päätyvät ruokapöydän helmet juuri koskaan ole minun käsialaa. Kyllä kunnia kuuluu useimmiten Fedelle, jonka käsissä helpot ja herkulliset kotiruuat syntyvät sillä aikaa, kun mä lasken päivän pölyt pesualtaaseen. Keittiötouhuihin osallistun avaamalla aperitiivipullon ja kasaamalla lautaselle pientä naposteltavaa ruokahalua herättämään, jos se noin niin kuin koskaan ennättää kunnolla nukkumaankaan.

Tänään korkkiruuvia kiertäessäni pannulla ruskettuivat lihapullat. Nuo Feden ihanat isot ja pehmeät pullat, joiden sisältä tavallisesti paljastuu yllätys. Niin kuin tänään miedon savujuuston muodossa. Tässäpä sitten tämäniltainen sapuska helpossa paketissa neljälle hengelle noin 40 minuutissa.

'Alla Fede' tarkoittaa italiaksi Feden tapaan. Tässä annoksessa alla on tomaattikastike, päällä mureat ja miedosti savunmakuiset lihapullat ja välissä vihreät. Mutta yhtä kaikki 'lihapullat alla Fede'.  

Pullataikina:
 500g jauhelihaa
 1 kananmuna
 nyrkillinen hienoksi silputtua sipulia
 nyrkillinen korppujauhoja
 nyrkillinen silputtua persiljaa
 rutistus sinappia
 suolaa
 pippuria
paistamiseen öljyä, ellei uuni

Täyte:
 noin 150g savujuustoa kuutiona (esimerkiksi scamorzaa tai muuta juustoa maun mukaan )

Kastike:
 purkki paseerattua tomaattia
 valkosipulin kynsi
 suolaa
 oreganoa

(Kastikkeesta on jätetty pois sipuli, koska sitä meni pullataikinaan. Toki voit tehdä myös päinvastoin tai laittaa sitä molempiin. Tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaan pois. Viimeistä en suosittele.)

Valmistus:
  1. Silppua sipulit ja persilja ja sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Järjestyksellä ei ole väliä.
  2. Leikkaa juusto nimettomän kynnenkokoisiksi kuutioiksi.
  3. Kaada tomaattikastike kattilaan ja mausta suolalla, oreganolla ja valkosipulilla, jonka voit joko pilkkoa ja jättää kastikkeeseen, tai rikkoa kevyesti osiin niin, että valmistuksen loppuvaiheessa voit noukkia palaset pois kastikkeesta. Lämmitä melkein kiehuvaksi ja jätä miedolle liekille maustumaan.
  4. Jaa jauhelihataikina 12:een osaan ja pyörittele isohkoja pullia. Tunge pullien keskelle pari juustokuutiota.
  5. Kuumenna öljy ja paista pullat kauniin ruskeiksi. Hiukan kevyemmän annoksesta saat paistamalla pullat uunissa.
Tarjoiluehdotus: Annostele lautasille samettinen tomattikastike ja nostele pullat päälle makoilemaan. Koristele persiljalla. Kyytipojaksi esimerkiksi Montepulciano d'Abbruzzoa. Ja hupsista kun on hyvää. Buon appetito.

mercoledì 6 settembre 2017

Elokuisen Milanon kahdet kasvot

Elokuu taittui ehtooseen, mutta viivähdän vielä hetken elokuisessa Milanossa. Kaupungissa, jonka luonne muuttuu tyystin yhden kuukauden ajaksi vuodessa. Kyllä sen aistii kaikin tavoin, kun katukuvasta katoaa muutama miljoona kanssakulkija. Useat liikkeet ja palvelut sulkevat ovensa, jos eivät ihan koko kuukaudeksi, niin ainakin pariksi kolmeksi viikoksi. Avoinna ovat ainoastaan turisteille suunnatut paikat ja pääasiassa aasialaisten ylläpitämät kaupat ja palvelut.

Kaupunkiviidakko (Piazza del Duomo) 
Elokuun ajaksi hylätyt työmaat - rakennustyömaa ja toimistot. (Regione Lombardia)

  Julkinen liikenne vähentää vuoroja isolla kauhalla ja yksityisliikenteen kaasupäästöt häviävät kuin kuuluisa tusahdus Saharaan. Katuja kulkiessa toisinaan vaikutelma on kuin vaeltaisi hylätyssä autiokaupungissa, sellainen lapsuuden liisaihmemaassa- tai olliyksinmaailmassa-ilmiö. Keskeisillä valtaväylilla ei ole ketään, vehreissä puistoissa ei näy ketään ja isojen asuinalueiden ikkunoita peittävät raskaat kaihtimet päivästä toiseen, viikosta toiseen. Jos kaupunki ei ihan kokonaan pysähdy, niin kovasti se hidastaa tahtia.

Erityisen mukavaa elokuussa on liikkuminen polkupyörällä. Paikasta toiseen rullaa joutuisasti. Silmät näkevät kirkkaana edessä siintävän tien, jolla ei juuri esteitä näy. Korvat kiittävät, koska kulkureitiltä puuttuvat liikenteen pauhu sekä rakennustyömaiden kilke ja kalke. Kapunkipölykin kaikkoaa sieraimista ja kielen päältä, koska lounasviini tuoksuu ja maistuu taas rypäleeltä pakokaasun ja bitumin sijaan.
Kaikkein mieluisinta kuitenkin on se, että saa tuntea kaupunkipyöräilyn vapauden ja huuman ilman että oma tai kanssaliikkujien holtiton liikennekäyttäyminen pakottaa pitäytymään ylivalppaana. Kyllä vaan vapaudenhuumasta nauttii ihan täysin siemauksin, kun ei tarvitse välittää veekäyrän vaihtelusta.
 
Kaupunkiin jääneet viettävät aikaa muun muassa aukioilla ja puistoissa. (Piazza Gae Aulenti ja Parco Sempione)

 Kaiken tämän vapauden hehkutuksen keskellä mainittakoon myös elokuun yksi nurja puoli. Nimittäin lomapakolaisten autioittama kaupunki houkuttaa murtovarkaita ja sillä aikaa, kun pahaa-aavistamattomat asukkaat viettävät rantaelämää tai vetävät henkeä raittiissa vuoristoilmassa, joissakin kodeissa vierailee pitkäkyntisiä, jotka sitten aiheuttavat ikävän yllätyksen lomaltapalaajille.

Tänä vuonna meidän kortteli sai olla rauhassa, mutta viime vuonna läksimme yhden elokuisen viikonlopun viettoon murtoyrityksen saattamana. Vaikkei meillä mitään kovin arvokasta vietävää olisi ollutkaan, silti murtoyritysräpellys harmitti. Kestävät ikkunalasit onneksi estivät vorojen sisäänpääsyn, mutta sellaisen vahingon ne kuitenkin saivat aikaan, että lasiovet menivät vaihtoon. Rikos- ja vahinkoilmoitusten teko sinänsä oli helppoa kuin kaljanhaku kioskilta. Otimme vahingoittuneista ikkunalaseista kuvat, jotka toimitimme vuokranantajalle. Poliisia jouduimme häiritsemään sen verran, että kävin laitoksella tekemässä ilmoituksen murtoyrityksestä, minkä myös välitin vuokranantajalle. Kolmen kuukauden kuluttua pidimme kahvipannua lämpimänä, kun muutama firma kävi tekemässä hinta-arvion, ja jouluksi meillä oli uudet ikkunat asennettuina.

Episodin myötä havahduin kuitenkin siihen, miten yleisiä murtoyritykset ovat. Kun huomasimme murron jäljet, mulla oli jo luuri kourassa poliisin soittamiseksi paikalle, mutta Fede ennätti väliin. Eihän nyt yrityksen takia partiota soiteta. Ensin ollaan yhteydessä vuokranantajaan ja sitten katsotaan miten edetään. Niinpä ainakaan meidän tapauksessa poliisia ei tarvinnut edes kutsua kotikäynnille tutkimaan jälkiä. Saimme kuitenkin tuta, että meidänkin palatsia tarkkaillaan, kun naapurit innostuivat kertomaan omakohtaisia kokemuksiaan kohtaamisista murtovarkaiden kanssa. Eräskin vanhempi rouva oli yrittänyt kiskoa kintusta vorokoplan heikointa lenkkiä, jolta käryn käytyä ei meinannut onnistua muurin ylittäminen. Lopulta murtomies valitettavasti oli päässyt livahtamaan mummelin käsistä, kun kaverit olivat alkaneet kiskoa toiselta puolelta.
 

Tyhjän penkin huomaan, käyn siihen istumaan. Siinä katson maailmaa... (Suurlähettiläät, Elokuun 11) ... ja nuolen jäätelöä suussasulavaa.

Olemalla huolellinen pienillä asioilla voi joka tapauksessa vaikuttaa siihen, että porukka ei ala ihan valtoimenaan pyrkiä kylään ikkunoiden kautta. Kaikessa hiljaisuudessaan elokuu on yksi lempikuukausistani kaupungissa.