martedì 4 febbraio 2014

Korvakorut

Virkkaus - tuo mummolta peritty ja ala-asteen käsityötunneilla harjoitettu jalo taito. Tässä välissä ehti vierähtää kolmisenkymmentä vuotta ja vähän ylikin, mutta syksyllä 2013 virkkuukoukku ja pari lankakerää pujahtivat ostoskassiini markkinoilta.



Vaikka tavallisesti kuljen muodin myöhäisimmällä junalla, mummojemme harrastama ja norjalaiskaksikon maailmanmaineeseen nostattama joulupallojen neulontavillitys ei ole jäänyt multa huomaamatta. Joulu toisensa jälkeen pallot jaksavat ihastuttaa, vaikka tähän mennessä suurin pöly saralla on laskeutunut.

Silti vasta viime syksynä päähäni juolahti, että voisin tehdä niitä itsekin. Löydettyäni netistä useita ihania ohjeita mua harmitti se, että sormenpäitä alkoi särkeä pelkkä ajatus nihkeiden ja liian tiukkojen silmukoiden nyhtämisestä puikolta toiselle. Kireys kun on ollut aina avainsana mulla käsitöiden teossa. Kun selaimeen singahti joulupallon virkattu veli, sen helpohko ohje houkutti kuin ilmainen viina ennen vanhaan. Mieli teki kokeilla, miten selviäisin haasteesta näinkin monen virkkaamattoman vuoden jälkeen.

Koukun ja lankojen kotiuduttua härkää sarvista. Ensimmäinen oppi-ilta päätyi avomiehen kommenttiin: - "Jos tuon homman tarkoitus on lepuuttaa hermoja, on parempi unohtaa koko juttu. Viulunkielenvirityskin kuullostaa rentouttavammalta ." Kaksi päivää virkkuulomaa teki tehtävänsä ja ensimmäinen pallo ikään kuin virkkasi itse itsensä, täytti itsensä vanulla ja oli valmis.

Tunnustan, että alunperin pallojen työstämiselle oli ei-kaupallinen motiivi. Motiivi päätyi kuitenkin käsityöläismarkkinoille ja sai kaupallisen leiman. Kauppallisuus poiki jatkoa ja idea itsetehtyihin virkattuihin korvakoruihin löytyi telineestä.

Olimme ystäväni kanssa hankkimassa rekvisiittaa myyntipöydällemme, kun näin "Ihanat naiset". Kivat korvakorutelineet, joista hankin itselleni tämän (malli: Ragazza):



Korvakorutelineen ja joulupallokokoelman innoittamana ajatelin laajentaa virkkausvalikoimaani korvakoruihin. Tässäkin päätöksessä kärsimättömän aloittelijan tärkeimmät tukirenkaat ovat olleet avomies, ystävät ja internet.

Kaikki koukunheilutuksen tämänhetkiset tuotokset löydät täältä... ja tässä muutama esimerkki:











sabato 1 febbraio 2014

Laukkukoukku

Laukunpidike on ensimmäinen päivittäin käytössä ollut lahja, jonka sain miesystävältäni seurustelumme alkuaikoina. Tosin tajusin esineen tarpeellisuuden vasta kun olin saanut sen.




Enää leivoskahville tai viinilasilliselle pistäytyessä laukkua ei tarvitse pitää sylissä tai heittää lattialle jalkojen juureen, vaan sen saa näppärästi pujotettua koukkuun. Siihen sopivat lisäksi ostoskassit. Koukku kiinnittyy kätevästi pöytään, jonka ääressä nautimme tiramisua ja espressoa tai siemailemme punaviiniä ja napostelemme aperitiivipaloja. Koukussa laukku on myös silmien alla ja siten turvassa nykyään kaikkialla liikkuvia vikkeliä käsiä, joissa on turhan pitkät kynnet.

Minun laukunpitohankaluudet on ratkaistu tämän pienen, mutta niin käytännöllisen ja edullisen esineen ansiosta. Nykyään pidän jokaisessa käsi- ja olkalaukussa vakiovarusteena laukkuun sopivan koukun.

Turhamaista. Varmaan sitäkin, mutta ah niin muodikasta. Kerrankin muodikas on myös käytännöllistä.






Malli: Perhonen

 Mallisto: Fantasia

Mallisto: Elegia

Anniinankulma - tervetuloa, benvenuti (ex-virtuaalikauppa)

Edit: Anniinankulma aloitti verkkokauppablogina, mutta muutaman kuukauden ikäisenä blogin toiminta-ajatus muuttui ja jo ennen yksivuotissyntymäpäivää blogi oli tullut pisteeseen, jossa näen sen nyt olevan. Elämäntapablogi, joka käy tuulella ja punaviinillä. Blogikirjoitukset sisältävät pääasiassa kuulumisia, tekemisiä ja havaintoja elämästä Milanoon juurtuneena suomalaisena. Toivon, että kirjoituksissa kuultaa utelias arkipäiväinen ote aiheisiin. Ihan niin kuin itse koen elämäni.

* * *
Tervetuloa pieneen virtuaalikauppaani, jonka idea on tarjota erilainen mutta edullinen vaihtoehto shoppailuun. Myytävät tuotteet - vaatteet, kengät, asusteet, korut, käsityöt, pikkuesineet ja muut tavarat - haalin pääasiassa kotikaupunkini Milanon ja sen lähiseudun markkinoilta, messuilta ja pieniltä kauppakujilta. Harrastan myös itse käsitöitä, joita löydät blogistani.

Näin ollen iso osa tuotteista on uniikkeja ja usein niiden hankintaan liittyy tarina. Kaikilla myynnissä olevilla tuotteilla on tunne- ja käyttöarvo.

Istahda alas ja astu sisään, ole hyvä.