Nyt karkasi kumisaapas kädestä!

Ei se mihinkään karannut, vaan tavoitteellisesti ja tuloshakuisesti nousi ilmaan muutaman balettipyörähdyksen saattamana. Neljäntoista metrin matalalennon jälkeen saapas oli jälleen tukevasti maankamarassa.

Paikoilla, valmis... balleriinapyörähdys. Ja toinenkin.

Kylmää kylmää... Hei, ihan totta... Etsintä siltä suunalta seis! Mun saapas on TÄÄLLÄ. Hemmetti.

Joo - ei  osunut kehenkään, ei edes Federicoon. Tosin hän ei ollut tällä kertaa tähtäimessä, vaan vaatimaton tavoitteeni oli ykkössija Ascoli Picenossa 13. syyskuuta järjestetyssä saappaanheiton maailmancupin kisassa. Camposcuolan-urheilukentälle oli kookontunut kuutisenkymmentä heittäjää juniorit mukaanlukien ja kaikkiaan melkein parisataa lajin harrastajaa nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja urheilujuhlan huumasta. Salossa liehuivat viiden osallistujamaan ja kansainvälisen Saappaanheittoliiton IBTAn liput.

Kisa oli järjestyksessään viides tänä vuonna ja minulle ensimmäinen Milanon Lohikäärmeiden (Dragoni) edustajana. Hyvä on. Tunnustan. Vaikka elämän riennoissa on tullut heitettyä ja jopa paiskottuakin monenlaisia esineitä, niin kumisaapasta viskasin tasan ensimmäistä kertaa telluksella tallustelun aikana. Yhtä amatöörejä olimme koko seitsenhenkinen liskoparvi.

Tällä kertaa en päässyt puremaan kultamitalia, koska heittokäsi kramppasi juuri siinä kohti, kun 32,69 metrin voittoheitto oli irtoamassa kynsistä. Näin ollen voittajaksi leivottiin hallitseva maailmanmestaritar tuloksella 32,68 kun taas minun paras jäi 14:ään metriin. Paha takaisku, mutta 18. sija lehdistötiedotteessa hieroi salvaa haavoille. Hienoa nähdä oma nimi painettuna ja yksi ruotsalainen mimmi 19:nnellä sijalla.

Fedekin joutui tinkimään kunnianhimoisesta voittotavoitteestaan. Miestensarjan palkinto- tai pistesijaa ei ekakertalaiselle herunut uhosta huolimatta, mutta top 33:ssa ylsi sijalle 31. Moraalinen voittaja ja yhden ruotsalaisen selättäjä hänkin.

Eivät nöyrtyneet suomalaiset ja italialaiset ruotsalaisten edessä. Köniin annettiin maajoukkuehengessä.

Hierotaan strategiset paikat ja viilataan viimeiset pilkut. Taktiikkapalaverissa tietenkin.

Näin lähtee Feden saapas mahtavaan nousukiitoon räväkän riuhtaisun päätteeksi. Tulos ei kiinnostanut edes mittaajia.

Toki koko seitsenpäinen lohikäärmejoukkue ei tyytynyt ihan näin vaatimattomiin sijoituksiin. Naisten sarjassa TanjaO-traakin saapikas suhahti melkein 25 metriin, millä irtosi yleisen sarjan neljäs tila. Samalla tuloksella synttärisankari pääsi haukkaamaan kakun lisäksi oman ikäsarjan mestaruusmitalia. Myös kaimansa TanjaP voitti kullan omassa ikäluokassaan ollen yleissarjassa 7:s. Ei yhtään pöllömpi aloitus ensikertalaisille. Meille muille siivekkäille tulensyöksijöille jäi petrattavaa ensi vuoden maailmanmestaruuskisaan, joka kokoaa jalkineiden ystävät jälleen kerran Ascolin upeiden kukkuloiden keskelle. Kuka tietää vaikka kiipeäisimme  vielä ennen h-hetkeä yhteiselle korkeanpaikan leirille syöksemään tulta ja tappuraa - ja tietty saapasta.

Kaikkiaan kisapäivä avajaisseremonioineen, alkulämmittelyineen ja varsinaisine urheilusuorituksineen oli hulvattoman hauska, mihin varmaan yhtyy koko parisataapäinen kuoro. Englantilainen uutiskanava BBC oli koko päivän mukana temmeltämässä, joten toivotaan, että tapahtumasta saadaan johonkin tuuttiin enemmänkin liikkuvaa kuvaa.

 Nullo. Tervetuloa vaan korkeanpaikan leirille Team Iain  (BBC Sport England).

Aperitiivi, palkintojenjako, päivällinen ja iltajuhla vietettiin Sestiere Porta Maggioressa. Pääsisäänkäynti - Porta Maggiore - on yksi Ascoli Picenon historiallisen keskustan kuudesta kaupunginosasta ja Sestiere tarkoittaa piiriä - suomalaisittain sanoisin että yhdistystä - joka ylläpitää kaupungin keskiaikaan juontavia perinteitä. Kaupunginosan mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat ainakin Forte Malatestan linnoitus, linnoitukseen johtava henkeäsalpaavan kaunis silta Ponte di Cecco ja aukio, jossa järjestetään vuosittain Emidio-pyhimykselle omistettu juhla La Quintana.

Juhlan etiketti puitteineen, vaatetuksineen ja huvituksineen noudattaa jo 1300-luvulla tunnettua kaavaa, jossa pääosassa on ratsastusturnaus. Turnauksen avaa ritareiden eli ammattiratsastajien Sormuskaruselli - "Giostra dell'anello", jossa mitellään sormuksen herruudesta. Aukion keskelle on sijoitettu paalu, jossa roikkuu halkaisijaltaan 10 cm hopeasormus. Ritarien tehtävä on nousta hevosen selkään ja täydessä laukassa seivästää sormus. Luonnollisesti voittaja saa sormuksen sormeensa.

Havainto mahdollisesta sormuksen herrasta (kuva täältä).

Forte Malatesta -linnoitus ja Ponte di Cecco -silta. (Kuva täältä)

Jos joku reetin varrella naaraa niin se suattaa jo huaveilla ens kerrasta...

Historialliset tapahtumat nivoutuvat toisiinsa Ascolissa. La Quintana -juhlan juuret vievät yli 600 sadan vuoden takaiseen maailmaan, mutta saapastakin on heitetty jo yli kahden vuosikymmenen ajan...

-"Saappaanheitto... Mistä moinen idea oikein kumpuaa?", utelivat ystävät, työtoverit ja tuttavat, kun kuulivat maailmanmestaruustasolle asti viedystä haasteellisesta mutta hauskasta heittolajista. Tässa tarina, johon minä uskon: Olipa kerran kaksi siiltä, tyttö ja poika...

Siilityttö Pirjo ja ystävä Salvatore.

Siilityttö sanoi siilipojalle: "Tehdään jotain kivaa, joka nostaa meidät pilviin. Ja Suomi-rockin sykkein kyyneleet saa silmiin. Sydämet saa hakkaamaan. Ja jälkeen lonkkaiskun rajun, sekoittaa hiukset ja vie ajantajun... Ensiksi me kiidetään. Sitten villisti pyöritään. Noustaan lentoon. Kunnes liidetään. Korkealla leijutaan. Tuulen päällä hyöritään. Kauaksi lennetään. Se on kuin huume, josta nousee kuume. Urheilua vai seksiä - se mitä on, voit itse vapaasti keksiä. Se on suomalainen koko maailman juttu. Liekö tuttu? Oletko koskaan kuullut, mitä kaikkea on saappaanheitto?" (alkuperäinen Jarin teksti täällä)

Mitalit maistuvat aina. Kuin myös yhdessäolo.
Ciao ciao, Ascolissa tavataan!