Lihaton vai lihallinen perjantai?

Pääsiäinen ja ihmiset pääsevät kärsimyksistään. Kirjaimellisesti, sillä 40 päivän mittaiseen paastonaikaan (ital. quaresima) kuuluu tapoja, joita monet italialaiset ystäväni ja tuttavani yhä noudattavat. Tuhkakeskiviikosta pitkäperjantaihin kestävän paaston aikana esimerkiksi kieltäydytään jostakin itselle tärkeästä asiasta tai tottumuksesta, kuten kahvista, herkuista, savukkeista tai alkoholista eikä perjantaisin syödä lihaa.

Pääsiäisnoita ei tunne paastoa.
 Kieltäytymistä voisi verrata tipattomaan tammikuuhun tai herkkulakkoon. Varmasti pidättäytymisellä on positiivisia vaikutuksia, kuten itsensä voittamisesta aiheutuva mielihyvä ja kärsivällisyyden kasvu, mutta teini-iän kynnyksellä toteutuneen, vuoden kestäneen karkkilakon jälkeen en ole enää väkinäiseksi määräajaksi kieltäytynyt mistään. Tai jos parikymppisenä noudattamani kahden viikon dieettiohjelma lasketaan kieltäytymiseksi kaikesta muusta ravinnosta, niin silloin menee tähän kategoriaan.


Minilomasta meren rannalla ei tarvitse kieltäytyä. Cavi di Lavagna, Genova (Liguria) sellaisena kun sen näin ensimmäisen kerran tasan seitsemän vuotta sitten.
 Sen sijaan liharuoattoman perjantaipäivän olen omaksunut pääasiassa ryhmäpaineen alla. Tämä tarkoittaa sitä, että syödessäni seurueessa, jossa perinnettä noudatetaan, en halua loukata ketään vetämällä napaan lihaa. Se tuntuisi banaalilta ja epäkunnioittavalta, ja lisäksi olisi tietoista synnintekoa. Kuka sellaiseen tieten tahtoen ryhtyisi?

Mutta lihattoman perjantain vietossa on porsaanreikä. Sitä vietetään, jos muistetaan. Toisin sanoen jos käy niin, että olet valinnut liharuoan ja unohtanut, että on paastonajan perjantai, ei siinä mitään. Mutta tietoisuus perjantaista ohjaa valitsemaan lihattoman vaihtoehdon. Tämän totuuden minulle opetti eräs seitsemän vuoden takainen lounas.

Paastonajan perjantaihin käy juustopedillä makaava lämmin salaatti.

 Elettiin paastonaikaa ja silloinen työkaverini oli lähdössä hommiin toiselle paikkakunnalle. Päätimme viettää pienet läksiäiset ja lounastaa menun etu- ja pääruokineen. Kun saavuimme ravintolaan ja asettelimme itseämme pöydän ääreen, huomasimme kuinka viereiselle pöytäseurueelle kannettiin herkullisennäköiset pasta bologneset eturuoaksi ja tirskuvan mehukkaat possunsääret (ital. stinco) pääruoaksi. Katseemme kohtasivat ja nyökkäsimme. Samanlaiset annokset meillekin, kiitos. Nälkä mouri perimmäistä suolenpohjukkaa myöten ja kieli lipoi kuin kissalla kermakupin ääressä. Tuskin maltoimme odottaa tarjoilijan saapumista.

Mutta sitten asiat saivat dramaattisen käänteen. Minä nimittäin muistin, että oli perjantai ja erehdyin sanomaan sen ääneen. Työkaverini nosti katseensa ja ajattelin kohtaavani tyytyväiset kasvot edessä olevan viikonlopun ansiosta. Mutta vielä mitä. Ensin hänen ilmeensä oli kauhistunut, ja sitten silmiin syttyivät vihaiset liekit. -"Mitä?! Oliko sun pakko muistuttaa asiasta just nyt?!" Katsoin hölmistyneenä suuttumuksesta salamoita sinkoavia silmiä. Onneksi ei osunut. Kollega oli oikeasti vihainen, ja sitten hoksasin. Ei sillä, että siihen mennessä lihattoman perjantain vietto oli hetkauttanut minua suuresti, mutta menneinä viikkoina olin omaksunut tavan lähinnä syystä, että työkaverit elivät paastonajan riitille uskollisina. Tosin hekin pikemmin perinnettä kunnioittaen kuin uskonnollisesta vakaumuksesta.

- "Nyt me ei voida ottaa jauhelihapastaa ja possunsääriä", työkaveri murahti. Hymyillen ehdotin, että eikö kuitenkin ollut parempi estää syntiinlankeemus kuin katua jälkeenpäin. Ei kuulemma ollut. Koska hyvästä ruoasta olisi voinut nauttia autuaan tietämättömänä siitä, että samaan aikaan teki syntiä. Kun synti olisi tullut ilmi jälkeenpäin, se ei olisi ollut niin totinen asia. Mutta tahallisena teko olisi ollut hyvin vakava eikä siis tullut kysymykseenkään. Kuinka monen avemarian ja isämeidän verran, sitä en älynnyt silloin kysyä. Katseet takaisin ruokalistaan. Kun tarjoilija saapui, olimme valinneet: -"Meille lautaselliset makaronia neljällä juustolla, kiitos". 

Iloista ja maukasta Pääsiäistä!

Kevät koittaa, valo pitkän talven voittaa.

Kommentit

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli