Hyvin sanottu on puoliksi tehty

Edellisen Expo-maratonin jälkeen ajattelin laskea ilmoille nopean, hajuttoman ja mauttoman narahduksen. Sellaisen kotoisen arki-iltana käydyn dialogin. Tai kaksi. Koska ilta kotioloissa meni ikäänkuin puolivaloilla kummallakin, luonnollisesti kommunikointikin oli sen mukaista.

Hysss. Ei kerrota kenellekään.

 Fede tuli tarmokkaan päivän päätteeksi kotiin, touhusi jotakin, sai työpuhelun ja puhelun päätyttyä katosi kylppäriin.
- "Mä meen nyt pesemään toisen jalan", mies huikkaa mennessään.
Istuin parin metrin päässä uppoutuneena dialogiin tietokoneen kanssa, mutta silti jokin lauseessa herätti.
- "Siis mitä, miten niin vaan TOISEN jalan?", ihmettelin uteliaana. - "Mitä toiselle on tapahtunut? Miksei sitäkin voi pestä?"
- "Koska mä pesin sen just ennen kun tuli puhelu", kylpyhuone vastaa.
Okei. Ja nyt kun kysyt, niin vastaan, että melkein aina mies pesee jalat työpäivän jälkeen ennen kuin astuu kotisukkiin tai -tossuihin. Kokovartalosuihkun aika on myöhemmin.

Illallisen jälkeen mies kaatuu vaaka-asentoon sohvalle. Kohta sohvanpohjalta kuuluu uniääni.
- "Nukutsä?" kysyn viisaasti.
- "Joo, vähän", kuuluu yhtä fiksu vastaus tosin vähän viivytellen.
Kommunikoinnissa minun osalta tähän tulee paljon kysymysmerkkejä. Kiinnostaa tietää, että millä tavalla joku nukkuu vähän. Pienen hiljaisuuden jälkeen kysyn:
- "Siis mitä, miten niin VÄHÄN?"
- "Sillä tavalla, että silmät tekevät vuorotyötä. Toinen on hereillä ja toinen nukkuu ja sitten ne vaihtavat vuoroa."
Okei? Ja nyt pysyn kysymysmerkkinä minäkin.