Last ride of the day


On joulukuun viimeinen päivä ja aika kirjoittaa loppusanat kuluneen vuoden kirjaan. Mutta millaisen tarinan olen nitomassa vuoden 2015 kansien väliin?

Uuden kynnyksellä. Kaikki tai ei mitään. Vai mitä?
 Vuosi sitten kynnyksellä seistessä tunnelma oli innostunut. Vaikka omassa elämässäkin oli odotettavissa pieniä mullistuksia, maailmannäyttely Expon konkretisoituminen sytytti liekin. Seitsemän vuoden ajan Milano oli tohkeissaan valmistautunut isännöimään näyttelyä, johon yleisesti ottaen liitettiin suuria odotuksia, mutta jota toisaalta myös kritisoitiin voimakkaasti. Kun näyttelyalueen portit sulkeutuivat lokakuun lopussa, varmasti sadattuhannet takit tuntuivat tyhjiltä. Tilalle astui kuitenkin ylpeys ja riemu siitä, että toteutus oli onnistunut yli odotusten jättäen jälkeen innokkaita messukävijöitä ja toiveikkaita osallistujia. Unohtamatta kylvettyjä siemeniä, joiden satoa korjataan moneen otteeseen tulevaisuudessakin.

Elämysten Expo 2015. Yhden aikakauden päätös. Näyttely oli läsnä ensimmäisten kahdeksan Milanossa vietetyn vuoden ajan, vaikka varsinaisella näyttelyalueella kävin vain kaksi kertaa. Juttu täällä.

 Henkilökohtaiset muutokset liittyivät mahdolliseen kodinvaihtoon Italiassa ja Federicon työkuvioihin Suomessa. Ei mitään yllättäviä tai hätkähdyttäviä juonenkäänteitä tarinassa, mutta mielenkiintoa ylläpitäviä etappeja arkipäivän poluntalluussa.

 Kevään aikana kävimme katsomassa muutamaa asuntoa, mutta loppujen lopuksi päätimme siirtää majanmetsästyksen syksyyn. Keväällä maailmannäyttelyn läheisyys vaikutti asuntomarkkinoilla niin, että omistajilla ja välittäjillä pyörivät eurot silmämunien tilalla. Sen sijaan toukokuun alussa pyrähdimme Savoon, jossa ystävien ansiosta Fede pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa työskennellä Suomessa. Lopulta siinä kävi niin, että Fede sai nauttia suomen kesästä enemmänkin maalarinhaalarit jalassa ja näyttää siltä, että samoin odotuksin siirrymme vuoteen 2016.

Elämysten Suomi. Uuden aikakauden alku. Näissä käsissä taipuvat monimutkaisetkin maalaustekniikat ja suomenkielen opiskelua voi harrastaa rakennustarvikekaupassa.
 Kesäloman kynnyksellä tuskailin miten aika rientää niin, että hyvä jos kyydissä pysyy. Vaan ehkä tyytymättömyyden tunne kiteytyi omaan saamattomuuteen. Tuntui, että sillä aikaa kun Feden pensselit heiluivat niin Suomessa kuin Milanossa, omat hihat pysyivät yhä käärimättöminä ranteissa. Haahuilua siellä täällä, mutta ei konkreettisia aikaansaannoksia arkisten touhujen ohessa. Leppoisan kesäloman jälkeenkin omat pensselit tuntuivat olevan yhä jämähtäneinä tärpättiin.

 Mutta juuri kun sitä tottui ajattelemaan, että savupiipun kolme varista viettävät vuorotteluvapaata ja että henkilökohtaisella saralla vuosi 2015 saisi jäädä historiaan saamattomuuden sapattivuotena, syksyllä alkoi tapahtua. Varikset palasivat pesäänsä kaikki samalla lennolla ja meteli alkoi. Vakituisen päivätyön ansiosta illat ja viikonloput aktivoitiin taas käyttöön ja aikavarkaat häädettiin pakoon.

 Nyt näin vuoden viimeisenä päivänä on mukava todeta, että uuteen vuoteen astumme toiveikkaina ja tarmokkaina. Juuri ennen joulua saimme Milanossa huoneenlisäystä niin, että nyt kun viralliset kuviot on hoidettu ja pankkitilit tyhjennetty niin enää tarvitsee muuttaa. Yksiöstä kaksioon. Helppo cotechino. Kaksipyöräiset kulkuneuvomme saivat nelipyöräisen sisaruksen jo aiemmin syksyllä, joten kilometrin muuttomatka hoitunee hepommin sen ansiosta. Töissä ja harrastuksissakin eletään muutosten myötä inspiroivaa aikaa, joten mikä ettei.

Sittenkin uuteen kotiin. Huoneenlisäys vuonna 2015.

Muuttoauto. Yllättäen, pyytämättä ja ihan puskista auto tuli taloon vuonna 2015.
 Kokonaisuutta katsoen vuosi 2015 on osoittaunut virstanpylvääksi monen asian osalta, vaikka yhä vielä päällimmäisenä tuntuu siltä, että tänä vuonna aika on tehnyt ennätyksen 365 päivän maratonillaan. Vaan ajanjuoksua seuratessa sen helmassa roikkuen olemme ehtineet myös nauttia maisemista ja huomanneet, että tyhjistä pankkitileistä huolimatta olemme mahdottoman rikkaita. Meillä on nimittäin rakastavat perheet ja paljon todella erilaisia hyviä ystäviä ja tuttavia, jotka ovat elävöittäneet ja rikastuttaneet olemassaoloa tänäkin vuonna. Kohotetaan siis maljat meidän kaikkien terveydeksi vuoden vaihtuessa ja ollaan onnellisia myös vuonna 2016. Kippis!


Happy new year, may we all have a vision now and then of a world where every neighbour is a friend. Goodbye 2015 and welcome 2016! (Kuva täältä)

Kommentit

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli