domenica 31 gennaio 2016

Jäähyväiset

Tänään olen nostalgisissa tunnelmissa, sillä on aika jättää hyvästit pikkuiselle kattohuoneelleni, joka on ollut kotini tasan kahdeksan vuoden ajan.

Muistan, kuinka kahdeksan vuotta sitten näin internetissä ilmoituksen asunnosta, johon ihastuin välittömästi kuvien perusteella. Nostin saman tien luurin korvalleni ja soitin asunnonvälittäjälle. Näyttö sovittiin jo samalle illalle ja niin töiden jälkeen lampsin tammikuun pimeänä perjantai-iltana katsomaan tulevaa kotiani.

Kotikadun kulmaan saavuttuani sieraimiini leijali epämiellyttävän tympeä haju, jota en kuitenkaan osannut liittää muuhun kuin tukkoiseen viemäriin. Sittemmin kävi ilmi, että kadunkulmassa sijaitsee perjantaiaamupäivisin torimyyjän kalapuoti ja haju sai ihan uuden merkityksen. Minusta tuli asiakas kalakauppiaalle, jolta sain miekkakalat, mustekalat, meriahvenet, sinisimpukat ja muut merenhedelmät. Unohtamatta lihakauppiasta, joka todisti sen, että osaan paistaa pihvin, vaikka 35 vuoden kokemuksella siihen asti olin ollut asiasta toista mieltä. Tai kukkakauppiasta, joka seurasi aitiopaikalta kahdeksan vuoden takaista matkalaukkurumbaa touhutessani silloista muuttoa tähän asuntoon ja lahjoitti kauniin kukkapuskan uutta kotia koristamaan. Tai sukkakauppiasta, jolta varmuudella olen hankkinut kaikki sukkani viimeisten vuosien aikana. Alennuksella tottakai. Itse asiassa koko torista tuli minun lähikauppa, josta hankin kaiken tarpeellisen tuoreista elintarvikkeista vaatteisiin, asusteisiin, kodintarvikkeisiin ja harrastuksiin.

Kotikatu Via Angera. Poikkikatu Stresan kulmasta (ylempi kuva) saa perjantaisin tuoreet hedelmät ja kalat. Vastapäätä ehjät ja puhtaat sukat. Ja koko kadulta suurin piirtein kaiken, mitä normiarjessa tarvitsee.  Vain Julkulankauppa päihittää torin valikoimillaan, sillä Julkulasta sai kaiken kortongista konekivääriin.
 Tässä osoitteessa asumisen aikana elämässäni on tapahtunut paljon. Vuoden seikkailu on vaihtunut useamman vuoden arjeksi. Olen kokenut erot ja surut, elänyt ilot ja riemut. Olen rypenyt itsesäälissä ja leijunut onnenkukkuloiden laella. Piirtänyt joulun ikkunoihin ja pessyt likapyykkiä kaikessa hiljaisuudessa. Niin kuin arkeen kuuluu. Mutta mikä tärkeintä. Olen elänyt hetkessä ja nauttinut siitä.

Viikon aikana olen tyhjentänyt asunnon ja pessyt kaappeja, hyllyjä, seiniä ja muita pintoja. Tirauttanut muutaman nostalgiaitkunkin. Puunannut pois täällä eletyn elämän jäljet niin, että uusi asukas saa aloittaa puhtaalta paperilta. Mutta mikään pesuaine ei ole niin tehokas, että se pyyhkisi muistot, joista suuri osa on ihan arkipäivään kuuluvia kivoja muistoja. Sitten on niitä arjesta rikkaita tehneitä tuokioita ystävien seurassa. Olen todella iloinen, että niin monet minulle tärkeät ihmiset ovat tulleet Milanoon ja jakaneet hauskoja hetkiä nimenomaan tässä asunnossa. Jota toisinaan leirintäalueeksikin kutsuttiin. Kyynel sentään.


Koti on siellä missä sydän viihtyy. Sininen tekniikkalaatikko on ensimmäinen asuntoon muuttanut ja viimeinen sieltä lähtevä. Tammikuun auringon siivittämänä tähän tulin ja nyt lähden.
 Tämä on siis viimeinen julkaisuni vanhassa kodissa. Kun artikkeli on perillä osoitteessaan, suljen läppärin,  internetyhteyden ja sitten asunnon ulko-oven. Viimeisen kerran. Jää hyvästi. Sinä minulle niin tärkeä paikka elämässä.

40 commenti:

  1. Onnea uuteen kotiin! Toivottavasti nähdään siitäkin täällä kuvia.

    RispondiElimina
  2. 8 vuotta on pitkä aika, mikäli oikein käsitin,8 vuotta pyyhitty pois, yhdellä pöly rätin huiskauksella,huiskis! On asunnossa ollut tunnelmaa kuin junanvaunussa matkustaa ja kalakukkoja syädä saa kun Esa Pakarinen laulahtaa!!!En siihen junaan onneksi astunut, nyt mataka muualle mulla on! :)

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Hyva anonyymi, kahdeksan vuotta tosiaan on pitka aika eika muistoja pyyhita muutaman paivan jynssaamisella saati yhdella polyratin huiskauksella.😊 Hienoa, etta loysit oman junasi. Comostakin paasee muualle kuin Milanoon. Hyvaa matkaa.

      Elimina
  3. Kiitos kaunis Signora😊 Ihan varmasti uusi kotikin paasee valokeilaan tavalla jos toisellakin. Olette myos lampimasti tervetulleet Mielitietyn kanssa, kun tie kay Milanoon.

    RispondiElimina
  4. 8 vuotta on pitkä aika! Muistot onneksi säilyvät mielessä, vaikka puitteet vaihtuisivatkin. Onnea uuteen kotiin!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos. On totta, että kahdeksan vuotta on pitkä aika ja siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä. Puitteet kyllä paranivat asunnonvaihdon myötä, mutta niin sitä vaan kiintyy pikkuiseenkin kotiin silloin kun siinä on hyvä olla.

      Elimina
  5. Olipa haikean kaunis kirjoitus! Kahdeksan vuotta on pitkä aika ja paikka ja ihmiset jättävät aina jälkensä. Muistosi kotialueeltasi kuulostavat ihanilta. Tsemppiä uuteen kotiin!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos Saana. Vanhasta jäi oikein mukavat muistot ja tottapuhuen kotialue pysyy lähes samana. Uusi koti löytyi vain noin kilometrin matkan päästä. Ei sitten osattu lähteä merta edemmäksi kalaan, vaikka vaihtoehtoja katseltiin muistakin kaupunginosista.

      Elimina
  6. Tosiaan kahdeksan vuotta on pitka aika. Siina ajassa ehtii kylla kokemaan muiston jos toisenkin. Varmasti oli haikea jattaa jaahyvaiset ja kirjoitit siita todella kauniisti.

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos S. Monta muistoja tarttui takkiin ja suru tuli hetkeksi puseroon, kun asunnon ovi meni kiinni viimeisen kerran, mutta uusi asunto on kyllä oikein kiva sekin ja olemme jo kotiutuneet hyvin.

      Elimina
  7. Voi haikeus mutta samalla uuden aloitus! Muuton yhteydessa mulle on ollut aina raskainta jattaa taakse se oma lahikortteli, jotkut naapurit ja kauppiaat, ei niinkaan asuntoa.

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Niin Petra, asumiseen kuuluu niin oleellisesti koko asuinympäristö palveluineen. Toisaalta uusi asunto sijaitsee kivenheiton päässä vanhoilta kulmilta, joten esimerkiksi jos perjantaiaamuna saa itsensä ylös vaikka tuntiakin aikaisemmin, torille kyllä pääsee näppärästi ostoksille. Toisaalta lähempänä on nyt uusi tiistaitori, joten saa nähdä miten hankinnat jatkossa jakautuvat. Siinä mielessä torit ovat ihania ostoskeskittymiö, koska niitä Milano on pullollaan eikä yksikään tori ole samanlainen.

      Elimina
  8. Mä itseasiassa luin tämän tekstin aiemmin, mutta tuo puhelimella blogitekstien lukeminen ei aina ole suotuisa kommentoinnille. :D Mä tykkään kurkistaa muiden asuntoihin esimerkiksi blogien kautta. On kiva nähdä, miten muut elävät ja samalla kurkistaa maan tapoihin. Unelmoin Italiasta päivittäin, ja jos joskus maan työtilanne paranee ja mies saa järkevästi palkattua työtä, niin me kyllä palataan hänen kotimaahansa. Elämä soljuu siellä etelässä ihan eri tavalla kuin täällä Saksassa. Terkuin yksi kateellinen :D

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Alunperin minun piti olla Milanossa vain vuosi, mutta juuri italialainen rento ja leppoisa elämänmeno on taatusti suurin syy siihen, miksi Italiasta tuli pysyvä kotimaani. Toki monessa suhteessa päätä saa yhä vieläkin hakata seinään, mutta aika hyvin se on jo pehmennyt ja maailmaa on toisinaan hyvä katsella sormien välistä hymy huulilla.

      Elimina
  9. Hienoa kun näytät muuttavan hyvissä tunnelmissa, ilman että tarvitsisi ovia lähtiessä paukutella.Kalakauppias (tarttui heti tekstistä pohdintaan, kun itse olen kalastaja) omalla pihalla ja muukin torin sosiaalisuus on ollut elämässäsi sellaista luksusta, että sitä kyllä tulet kaipaamaan. Toivottavasti uusi kotisi tarjoaa jotain samaa.

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Etukäteen hiukan pelotti, millainen remontti minun pitää poismuuttaessa asuntoon kustantaa. Täällä kun on tapana, että asunto tulee luovuttaa siinä kunnossa kuin se on ollut haltuunottohetkellä ja olin kuullut monia ehkä hieman liioiteltujakin kauhutarinoita vuokranantajien vaatimuksista. Ja toki kyllähän kahden vuoden jälkeen asunnossa näkyy elämisenjälkiäkin. Mutta meidän vuokranantaja oli niin reilu, ettei edes pintoja tarvinnut maalata alkuperäisen valkoiseksi ja takuuennakon palauttivat täysmääräisenä. Oikein hyvä fiilis jäi koko touhusta siis. Torielämästä nautin täysin siemauksin, ja onneksi vanha torikin on vielä sen verran lähellä, että sinne voi hilpasta käymään perjantaiaamuna ennen töihin menoa. Uuden kodin lähin tori on auki tiistaisin, jonne suunnistan huomisaamuna ennen työpäivän alkamista.

      Elimina
  10. Olipa kaunis kirjoitus ja se toi mieleeni kuinka vaikealta tuntui luopua omasta rakkaasta Suomen kodista! Oikeanlaista kotia oli ensin etsitty kauan, siellä lapset kasvoivat, sinne oli aina ihana palata maailmalta, kotiin! Koti oli koti niin ilon kuin surujenkin hetkellä ja vietimme siellä monet tärkeät juhlat! Mutta mielestäni sanonta "home is where your heart is" on ihan totta. Onnea uuteen kotiin ja tervetuloa uudet muistot!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos Martta. On niin totta, että nyt oli oikea aika siirtyä uuteen kotiin muistoja luomaan. Meillä on tällä hetkellä myynnissä pieni Suomen kotimme Kuopiossa ja täytyy sanoa,että haikein mielin tulen siitä luopumaan, jos kaupat syntyvät. Hiljaa mielessäni toivon, että voisin jatkaa asunnon vuokrausta, mutta järkevin ratkaisu on kuitenkin myynti, koska emme ole sinne palaamassa.

      Elimina
  11. Hyviä muistoja ja miten hyvää palvelua ja tuotteita olet saanut ihan kulman takaa, hienoa! Toivottovasti uudessa kodista tulee yhtä hyvät muistot! Hetkessä eläminen, se on tärkeää.

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos K. Hetkessä eläminen on tainnut olla ainoa johtolanka elämässäni ja valitettavasti täytyy tunnustaa, että sen myötä olen tehnyt myös hyvin itsekkäitä ratkaisuja. Mutta aitoa onnea ja iloa voi kylvää vain, jos sitä on itsellä.

      Elimina
  12. Voi miten ihanasti kirjoitettu teksti. Kyllähän se niin on, ettei asunto ole pelkkä tila seinien sisällä ja säilytyspaikka tavaroille, vaan sinne liittyy niin monia tunteita ja muistoja. Odotan itsekin vähän sekalaisin tunnelmin tämän vuoden aikana koittanevaa muuttoamme. Se on sinänsä varsin tervetullut, mutta olemme kuitenkin kokeneet asunnossamme vaikka mitä. Tämä on ensimmäinen yhteinen kämppämme, ja täällä asuessamme menimme naimisiin ja saimme esikoisemmekin. Vaikka mitä muistoja! :)

    Onnea sinulle uuteen kotiin ja mukavia hetkiä!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos Oili. Tsemppiä teillekin uuden edessä sitten, kun sen aika koettaa. Meillekin muutos oli hyvin tervetullut, sillä loppujen lopuksi lisätilantarve oli akuutti jo parin viimeisen vuoden ajan. Muutamaan kertaan aktivoiduttiin asuntomarkkinoilla jo menneinä vuosina, muttei kukkarolle sopivaa ratkaisua löytynyt kevyellä ponnistuksella. Totesimme, että meidän oli ihan hyvä siinä nykyisessä, joten niin siinä pysyttiin sopimuskauden loppuun. Mutta se oli minun takaraja ja syksyisen etsintäretken yhteydessä uusi asunto löytyi. Nyt on hyvä näin.

      Elimina
  13. Voi minäkin muistan kuinka itkin kun muutimme pois ensimmäisestä Englannin kodista, oli niin ihania muistoja! Onnea uuteen kotiin ja uusille muistoille!

    RispondiElimina
  14. Voi miten kaunis teksti! Onnea uuteen kotiin ja uusiin seikkailuihin!

    RispondiElimina
  15. Huh, kahdeksan vuotta on pitkä aika! En ole asunut missään niin kauaa, mutta aina muuttaessa tulee mietittyä niitä kaikkia merkittäviä hetkiä, mitä siinä asunnossa on kokenut. Kahdeksassa vuodessa niitä on varmasti kertynyt paljon! Onnea uuteen kotiin :)

    RispondiElimina
  16. Terhi, sun postauksesta luinkin, että sulla muuttoja on ollut niin paljon, ettet millään olisi ehtinyt kahdeksaa vuotta yhdessä paikassa viipyä. :) Muistojen kartuttamisessa aikaa tärkeämpi on se, miten elämää elämää. Mielenkiinnolla odotan teidän osalta, että mitä mahtaa lukea 11. maan otsikossa tulevaisuudessa.

    RispondiElimina
  17. Sen verran sympaattiselta näyttää asunto ja kuulostaa lähiympäristö, että vähemmästäkin tulisi varmasti suru puseroon - niistä kahdeksasta vuodesta puhumattakaan! Toisaalta ihanaa että pääsette keräämään ihan uusia muistoja uuteen kotiin, onnea sinne!

    RispondiElimina
  18. Oi että, en ihmettele jos ilmassa on myös haikeita fiiliksiä - itse olin surullinen jo lähtiessämme Firenzen asunnosta puolen vuoden jälkeen. Tsemppiä muuttoon ja uuteen kotiin!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Mä vuodatin kanssa krokotiilinkyyneleitä, kun aikoinaan puolen vuoden vaihto-opintojen jälkeen koetti lähtöpäivä Suomeen. Silloin asuin Milanon kupeessa, pienen paikkakunnan pienessä lähiössä, jossa elämä oli vauhdikkaampaa kuin Isä-Camillon kylässä. Mutta lähtöhetkellä hyvistä muistoista on aina haikea luopua, vaikka elämässä olisi tiedossa uusia mukavia tuulia. Joten annetaan kyynelten tulvia silloin kun niiden aika on.

      Elimina
  19. Onnea uuteen kotiin!! Miten hienosti saitkaan vangittua fiilikset tähän tekstiin, tuli itsellekin hieman haikea olo :-)

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Toinen kyynel sentään, kiitos Johanna.

      Elimina
  20. Onnea uuteen kotiin! Muuttaminen on raskasta, usein minulle raskaampaa kuin olin aluksi kuvitellut. Kirjoitit tunnelmista kauniisti.

    RispondiElimina
  21. Kiitos Helena. On tosiaan hyvä, ettei muuttamisen koko kirjoa aina hahmota etukäteen. Peruslaiskana ihmisenä olen tyytyväinen, kun muuttotahti on verkkainen ja -välit venyvät vuosien mittaisiksi. Tähän asuntoon ajateltiin taas kasvattaa juuret niin, ettei niitä ihan heti nyhdetä irti.

    RispondiElimina
  22. Eksyin blogiisi ja tämä oli ensimmäinen kirjoitus, jonka luin. Haikean Kaunista! Onnea uuteen kotiin!

    RispondiElimina
  23. Eksyin blogiisi ja tämä oli ensimmäinen kirjoitus, jonka luin. Haikean Kaunista! Onnea uuteen kotiin!

    RispondiElimina
  24. Eksyin blogiisi ja tämä oli ensimmäinen kirjoitus, jonka luin. Haikean Kaunista! Onnea uuteen kotiin!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos, kivasta kommentista ja onnentoivotuksesta Minna. Vaikka muutto entisesta kodista oli haikeaa, uusi asunto on toivottanut meidat upeasti tervetulleiksi.😊

      Elimina