Anniinankulma

Yhdeksän vuotta sitten tehdessäni lähtöä Italiaan eräs kollegani pyysi lähettämään silloin tällöin ruokaohjeita. Häveten täytyy myöntää, että tästä toiveesta olen luistanut. Rakastan ruokaa, mutten juuri sen valmistusta. Lisäksi kun vielä on käynyt niin hyvä tuuri, että puolisostani on kuoriutunut todellinen kotikokki, hommat keittiössä ovat jääneet vähiin pieniä pätkätöitä lukuunottamatta. Vaan eilen työpäivän aikana mieleen iski, että haluan valmistaa täytettyjä paprikoita. En siis vain syödä, vaan tehdä ne itse. Tilapäinen mielenhäiriö, jonka en usko toteutuvan ihan heti uudestaan, mutta eilen sain homman vietyä suunnittelusta toteutukseen asti. Suorittaessani soundcheckiä tarvittavien välineiden ja ruoka-aineiden kanssa kotikokki pälyili ja suhtautui epäillen koko konsertin onnistumiseen. Olan taakse ilmestyi vähän väliä puhuva pää, jolta sateli neuvoja valmistusprosessia varten. Ei uskonut ukkokulta, että selviäisin, mutta vetäytyi lopulta tuppisuuna sohvalle, kun ilmoitin nap