Mustarastaan tammikuu

Vuosi 2016 päättyi hallitun hillitysti. Joululta alkoi ihana tekemättömyys, jota kesti aina uudenvuoden yli loppiaiseen saakka. Che bello non far niente! Nyt sitten akku on ääriään myöten täynnä ja sekaan on tullut sotkettua pakkasnestettäkin sen verran, ettei Italiaa jäynäävä jääkausi ole päässyt iholle. En muista, että oliko viime talvena yhtä kylmää tai ainakaan yhtä pitkää yhtäjaksoista kylmää kuin nyt. Luultavasti oli, vaan vuodessa muisti tuppaa tasaantumaan.

Niin tai näin, täällä pohjoisessa kuitenkin talvea vasta harjoitellaan, kun sen sijaan eteläistä Italiaa se on koetellut jo kovalla kädellä. Lunta tulee ihan tupaan asti, mikäli joitakin fb:ssä pyöriviä kuvia on uskominen. Toisaalta talven kylmimmät vuorokaudet, tammikuun lopun mustarastaan päivät (ital. i giorni della merla), ovat vielä edessäpäin. Uskomus perustuu vanhaan legendaan, jonka alkuperästä on olemassa useita tarinoita.

Mustarastaan päivät. Kuva täältä.
 Erään kertomuksen mukaan turhautunut ja ilkeä tammikuu kohteli huonosti alunperin vaaleahöyhenistä rastasta. Vuosi toisensa jälkeen se viihdytti itseään muuttamalla sään jäätävän kylmäksi joka kerta, kun rastas lähti pesästään ruoanhakuun. Lopulta rastas väsyi vainoamiseen ja päätti varastoida ruokaa seuraavaa talvea varten niin paljon, ettei sen tarvitsisi poistua pesästään koko tammikuun aikana.

Koetti seuraava tammikuu ja rastas pysytteli kolossaan nauttien ruoasta ja lämmöstä. Vihdoin kuukauden viimeinen päivä se tuli ulos ja lauloi iloisesti pilkaten tammikuuta siitä, että oli onnistunut huiputtamaan tätä. Tammikuu suivaantui niin paljon, että pyysi helmikuulta lainaan kaksi päivää ja heitti ilmoille valtavan lumimyräkän tuulen ja pakkasen kera. Rastas pakeni lähimmän talon savupiipun suojiin, jossa joutui viettämään kaikki hallapäivät. Kun kuukausi viimein vaihtui ja helmikuu toi muassaan auringonpaisteen, rastaspoloinen uskaltautui ulos suojastaan. Se oli elossa, mutta sen kaunis valkoinen höyhenpeite oli värjääntynyt noenväriseksi, jollaiseksi se jäi pysyvästi. Oli syntynyt mustarastas ja mustarastaan päivät.

Kuten useimmat legendat, myös tämän tarinan juuret ulottuvat historiaan. Muinaisessa Romuluksen luomassa roomalaisessa kalenterissa oli 304 päivää, jotka jakautuivat kymmenelle kuukaudelle maaliskuusta joulukuuhun. Sittemmin kuningas Numa Pompiliuksen aikakautena hoksattiin, että alkuperäisessä laskussa jotakin oli mennyt pieleen ja vuosikalenteriin lisättiin 50 päivää. Samalla kalenteriin harsittiin kaksi uutta kuukautta, tammi- ja helmikuu, ja kuukausikohtaisten päivien lukumäärä pähkäiltiin uusiksi. Silloin tammikuulle annettiin 29 päivää. Jotta kävikö siinä loppujen lopuksi niin, että sittemmin tammikuu on unohtanut palauttaa helmikuulta lainaamansa kaksi päivää?

Virkattuja hiuspantoja ja kaulureita.

Joka tapauksessa taas tänä vuonna tammikuu ilkeilee, mutta tasapuolisesti kaikille. Toisaalta talvineuleiden myyntiaika on pidentynyt ja ilokseni kotikulman neule- ja ompelutarvikekauppa otti myyntiin kaulureitani ja otsapantojani. Joten itse asiassa vuosi 2017 on alkanut mukavissa merkeissä.

Kommentit

  1. Mielenkiintoisia legendoja!
    Tuosta kylmyydestä muuten, ainakin Kölnissä on menossa paljon kylmempi talvi kuin viime vuonna. Tänä aamuna sai lähteä töihin kunnon pakkasessa, mikä on tosi harvinaista!

    VastaaPoista
  2. Toki mustarastaan päivistä on useita muitakin versioita, mutta minä tykkään juuri tästä.😊 Tämä talvi ❄ on ollut meilläkin Milanossa kylmin pitkiin aikoihin, mutta kiva, että kevät on jo kynnyksellä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli