Anniinankulma

Taas tänään, helmikuun jo vetäessä henkeä loppurutistusta varten, aurinko työnsi pilvet tieltään ja pollotti mukavasti siellä horisontin ja taivaanlaen välissä. Taas tänään Federicon kaktuksissa talvehtineet heinäsirkat nousivat ruukun reunalle paistattamaan päivää. Mutta vasta tänään piipahdettuani pihalla huomasin, kuinka kevään ensikukkaset olivat nuupahtamaisillaan nurmikolla. Pikkuruiset margaritat ja neitsytmariansilmät. Silmäyksenluonti kevääseen. Epävirallisesti olen siis missannut kevään alkamisen tänä vuonna. Viralliseti tosin Italiassa kevät alkaa 21. maaliskuuta, jota on mahdoton ohittaa, koska takuuvarmasti kaikki siitä pikkujuttelevat kyseisenä päivänä. Silti minua harmittaa, sillä harhaisena olen kuvitellut olevani tässä-hetkessä-eläjä , jota todistettavasti en ole, koska en ole älynnyt selkeitä keväänmerkkejä. En, vaikka olen saanut niistä niin monta muistutusta.  Ystävänpäivänä olin orkideantuoksuissa tunnelmissa, joten lähetin kukkasentuoksuisia toivotuksia

Talven kylmimmät päivät ovat vierähtäneet pitkälti kotioloissa, jos ei lasketa työn vaatimia pakkoliikkeitä eikä muutamia ihan mieluisia tapahtumia, jotka ovat kuljettaneet posken- ja sormenpäät ulos kohmettumaan. Kotona vilua pakoillessa on tullut tehtyä monenlaista äärimmäistä laiskuutta vaativaa hommaa, kuten löhöiltyä divaanilla silmät televisiota tai näyttöruutua tapittaen. Toisinaan vain kädet ovat työskennelleet tuottaen villalangoista erilaisia lämmikkeitä samaan aikaan kun aivot ja ajatukset ovat paenneet erilaisiin virtuaalisiin ympäristöihin. Ihan turhaa television töllötys ei sentään ole ollut, koska eräänä sunnuntaiaamupäivänä tykkäämässäni kokkausohjelmassa törmäsin mielenkiintoiseen ohjeeseen, jonka tarjoilen nyt teille. Pasta alla Cremasca. Reseptissä suositellaan tummien keksien käyttöä, jotta annos saa vähän väriä. Mutta väristä viis, herkullista on. Koska unohdin ottaa omat kokkauskuvat, kaikki artikkelin kuvat olen pöllinyt eri lähteistä. (Tämä kuva on täältä